Taekwon-Do (태권도)

”First and most importantly, Taekwon-Do is a KOREAN martial art.” – GM Hwang Ho Yong

Historiasta:

Taekwon-Do juuret ovat Korean niemimaalla, lajia kehitti alunperin armeijan tarkoituksiin Kenraali Choi Hong Hi toimiessaan 29. jalkaväkidivisioonan johtajana Jeju-saarella. Kenraali oli itse opiskellut Japanissa kamppailulajeja, jonka pohjalta hänellä oli hyvä pohja kehittää lajia uniikiksi korealaiseksi kulttuuriperinnöksi yhdessä monien pioneerien kanssa, joita hänelle oli komennettu alaisiksi armeijassa.
Lajia hiottiin vuosien kuluessa tätä ennen, mutta varsinainen lähtölaukaus lajin kehittymiselle ja leviämiselle ammuttiin tuolla eteläisellä saarella, jota kutsutaankin Taekwon-Do:n kohduksi. Lajin virallinen nimeäminen Taekwon-Do:ksi tapahtui vuonna 1955.
Lajin nimi tarkoittaa kirjaimellisesti Tae (jalka/potkaista) kwon (nyrkki/lyödä) –Do (tie/ajatus).

Myöhemmin laji jakautui poliittisten ja henkilökohtaisten ristiriitojen seurauksena kahdeksi päätyylisuunnaksi, Kukkiwonin WTF-Taekwondoksi ja Kenraalin alkuperäiseksi ITF Taekwon-Do:ksi, jota myös Beom Taekwon-Do ry edustaa.

Organisaatiot:

Lajin Suomen kattojärjestönä toimii Suomen ITF Taekwon-Do ry, jonka jäseneksi Beom hyväksyttiin lokakuussa 2015.

SITF-Liitto on jäsenä myös Euroopan kattojärjestö AETF:ssä joka on puolestaan jäsenenä maailman kattojärjestössä International Taekwon-Do Federationissa, jonka presidentti on Suurmestari Paul Weiler.

Osa- ja kilpailuosa-alueet:

Perustekniikka:

Perustekniikka sisältää erilaisia käsi- ja jalkatekniikoita, joita harjoitellaan hyökkäyksiin ja puolustuksiin. Pääasiallinen harjoitustapa on perinteinen muodossa liikkuminen armeijan perinteitä kunnioittaen. Lajin kurrikulumiin kuuluu myös perustekniikkaharjoittelu neljään suuntaan liikkeinä.

Liikesarjat:

Perustekniikasta on muodostettu liikesarjoja kuvitteellisia vastustajia vastaan. Liikesarjoissa perustekniikoita suoritetaan ennalta määrätyssä järjestyksessä ja siinä ilmenee lajin voima ja kauneus muodollisessa paketissa. Liikesarjaottelu on erittäin suosittu kilpailumuoto.

Ottelu:

Otteluharjoittelu aloitetaan kolmen-, kahden-, ja yhden askeleen otteluilla, joista edetään luontevasti puolivapaan ottelun ja muiden sovellusten kautta kautta varsineiseen otteluun. ITF Taekwon-Do:n ottelu on semikontaktisäännöillä, jolloin voiman sijaan korostuu taito ja näyttävyys. Ottelu on yksi viidestä pääkilpailumuodosta.

Erikoistekniikkamurskaus:

Erikoistekniikoissa pyritään halkaisemaan levyjä erilaisilla hyppypotkuilla huomattavan korkealta. Tämä osa-alue mittaa fyysisiä ominaisuuksia erinomaisesti ja onkin siksi näyttävimpiä kilpailuosa-alueita.

Voimamurskaus:

Kun ottelussa pyrittiin osoittamaan teknistä osaamista semikontaktilla, voimamurskauksessa pyritään esittämään tekniikan todellista voimaa halkaisemalla paksuja puu- ja muovilevyjä. Voimamurskaus on myös kilpailulaji, mutta vasta täysi-ikäisille annetaan lupa osallistua.

Itsepuolustus:

Itsepuolustusnäytös on myös eräs kilpailumuoto, mutta käytännön itsepuolustustaidot kehittyvät lajillisen harjoittelun seurauksena. Itsepuolustusta harjoitellaan paitsi ylläolevien osa-alueiden kautta, myös erilaisilla opettajakohtaisilla sovelluksilla.

Lisätietoja kilpailulajeista liiton sivuilta: http://www.taekwon-do.fi/kilpailutoiminta/kilpailulajit/

Vyöarvojärjestelmä:

Vyöarvot on jaettu kymmeneen värivyöarvoon, joista valkoinen, 10. gup on ensimmäinen, alkeiskurssilla käytettävä väri ja 1.gup, punainen mustalla raidalla viimeisin ennen mustia dan-arvoja. Mustia vöitä on yhdeksän eri astetta, joita merkitään roomalaisilla kirjaimilla I, II, …, IX dan. I-III dan ovat apuohjaaja-arvoja (Boosabum), IV-VI dan opettaja-arvoja (Sabum), VII-VIII dan ovat mestariarvoja (Sahying) ja lajin korkein vyöarvo on IX dan suurmestari (Saseung).